Geologit ja elintarviketeknologit määrittelevät kivennäisveden usein eri tavalla. Geologien mukaan kivennäisvettä on sellainen pohjavesi, joka on terveydelle hyödyllistä sisältämiensä mineraalisuolojen, kaasujen, hivenaineiden, orgaanisten yhdisteiden ja muiden yhdisteiden runsaan pitoisuuden tai muiden ominaisuuksien (radioaktiivisuus, pH, lämpötila) ansiosta. Geologien mukaan kivennäisveteen liuenneiden suolojen pitoisuuden on oltava vähintään yksi gramma litrassa.  

Luonnollisessa kivennäisvedessä on yleensä enemmän liuenneita mineraalisuoloja. Luonnollisia kivennäisvesiä voivat olla hiilidioksidi-, kloori-, rauta-, bromi-, sulfaatti-, sulfidi-, radon-, pii- ja jodipitoiset kivennäisvedet. Hiilioksidin lisäksi kivennäisvesissä voi olla myös typpikaasua. Vähäsuolaiset kivennäisvedet sopivat juotavaksi ja suolaisemmat kivennäisvedet puolestaan erilaisiin kylpyihin.  

• Luonnollisten kivennäisvesien on vastattava verrattain tiukkoja kansainvälisiä vaatimuksia.
• Luonnollisen kivennäisveden on oltava peräisin saastumattomasta maanalaisesta löytöpaikasta, ja sen on oltava luonnostaan puhdasta.
• Veden mineraalisuolapitoisuuden on oltava vakaa.
• Kivennäisveden terveyshyöty on varmistettava virallisesti tutkimuksissa
• Vesi on pullotettava porauspaikalla. Luonnollista kivennäisvettä voidaan kuljettaa vain myyntipakkaukseen pullotettuna.
• Luonnollista kivennäisvettä ei saa käsitellä millään muulla tavalla kuin lisäämällä veteen hiilihappokaasua.
• Luonnollisen kivennäisveden on tietysti oltava myös mikrobiologisesti turvallista.
• Luonnollisen kivennäisveden etiketistä on käytävä ilmi porauspaikan sijainti ja nimi sekä veden kivennäispitoisuudet.